keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Viides Maailmanvalta


Viides Maailmanvalta.
Ensi-ilta 13.9.2013 Jo-Jo teatterilla.
Tule.


Viides Maailmanvalta on Viktor Pelevinin romaaniin perustuva näytelmä,  turkulaisessa Jo-Jo teatterissa esitettävä Venäjä-trilogiani kolmas ja mitä ilmeisimmin viimeinen osa. Vampyyrien kuuma, glamourilla kyllästetty saippuaooppera herättelee diskurssia Venäjän taruakin ihmeellisemmästä todellisuudesta.


Facebook kertoo esityspäivät ja muun tärkeän.
Ideaticketistä voit varata liput netissä.
Aamusetista voi lukea köysitaiteen ja teatterin yhdistämisestä.



- Sitä, millainen ajan henki on, ei voi tietää kukaan, sillä ajalla ei ole henkeä. On vain kolumnistien palstat, jotka käsittelevät ajan henkeä. Mutta jos useampi sellainen palsta kertoo ajan hengen olevan sellainen ja tällainen, kaikki alkavat toistella sitä astuakseen yhtä jalkaa ajan kanssa. Vaikka ei ajalla jalkojakaan ole.
- Uskooko täysijärkinen ihminen muka siihen, mitä kolumneissa kirjoitetaan?
- Missä sinä olet täysijärkisiä nähnyt? Heitä on koko maassa jäljellä ehkä satakunta, ja kaikki he ovat FSB:n jatkuvassa syynissä.

lauantai 24. elokuuta 2013

Paris is always a good idea?


Minulla on lauantai-illan viinipullo, mutta ei avaajaa sille. Ystävälliset tahot neuvoivat minua hakemaan esimerkkiä ylläolevasta videosta. Näytti helpolta. Tietenkin testasin. Muutama nopea havainto kokeiluun liittyen, ja alla videomateriaalia. 

1. Tämä avaamismenetelmä ei välttämättä sovellu kerrostaloasujille, varsinkaan puoliltaöin – edes lauantai-iltana.
2. Tämä avaamismenetelmä ei välttämättä sovellu pienten, jo nukahtaneiden lasten vanhemmille.
2. Tämä avaamismenetelmä soveltunee lähinnä kotitalouksille, joiden eteisessä lojuu napakoita, ranskalaisvalmisteisia miesten kävelykenkiä.
3. Pariisilaisohjeet eivät sovellu italialaisviinien avaamiseen.
4. Näytän paksulta, vaikka olen treenannut ihan homona.

Tosi on tarua ihmeellisempää, sanotaan. Niin varmaan. Tältä se todellisuus näyttää (ja kuulostaa):

video

Testissä käytetyt kengät järjestyksessä:

Lola Ramonan Angie
Random roomalaiselta katukauppiaalta ostettu balleriinatossu
Ted Bakerin kumisaapas
Reebokin salikenkä
Muksun Vans-tennari

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Mimosa Milkshake goes Audrey Horne



Minä rakastan Twin Peaksia. Ja Audrey Hornea.
Ja kirsikoita.
Ja rakastan aivan erityisesti Audrey Hornen kirsikkatemppua.
Yritän sitä samaa joka kesä.
Se ei ikinä näytä yhtä kuumalta kuin telkkarissa...
...enkä minä ikinä onnistu.
Paitsi tänään! Suihkun jälkeen, yöpuvussa, ilman punaista huulipunaa ja bordellia ympärilläni.
Mutta yritin kuitenkin, 
ja ajassa 1:20, voilá!


PS: Breznev-kulmat saa kestovärillä.   

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Aamuviideltä sateessa verkoilla isä käskee naura


Olin äsken viikon mökkeilemässä. Mökki muistuttaa enemmänkin huvilaa, sisävessa ja kaikki, mutta meininki oli kuitenkin aika perus: lettujen paistoa, verkkojen kokemista, iskelmäradiota, lasten kiljahtelua rannalla. Olin aivan tajuttoman onnellinen. 


Ihmisten ilmoille palailtuani alkoi kaihertaa. Vitutti, kun työt painaa niskaan, ipanalla on taas joku vaihe päällä, takapuoli vaikuttaa kasvavan loputtomasta lenkkeilystä huolimatta ja aina on siivouspäivä. Mökillä lompsottelin menemään lippispäisenä, johonkin jumalanhylkäämään verkkapukuun ja narubikineihin sonnustautuneena, rallattelin Katri Helenan biisejä enkä ajatellut duuneja pakollista enempää. Olin koko ajan hyväntuulinen ja rento. Kuka sellaisesta haluaa luopua? Eihän loma ole lähelläkään loppua vielä! Tyhmä koti ja kaupunki!

No, äsken sitten kastelin yöpaitasillani kukkia ihanan kotitaloni pihamaalla. Ohiajavasta autosta kuului vislauksia. Nauratti. Ylisöpö koirani juoksenteli jaloissa. Muistelin ihanien asuinkumppaneideni kanssa vietettyä iltapäivän herkkuhetkeä. Söin puskasta minttua ja ruohosipulia. Tiesin, että sisällä odottaa iltapala ja lasi viiniä. Maailman suloisin muksu, joka on niin onnellinen, kun kaupungissa on asfalttia, jonka päällä voi skeitata, nukahti jo aikaa sitten. Ja ne työt... Niihin tartun taas huomenna. 


Jotain siitä, että olen onnekkaampi, kuin uskonkaan.
Joku sanoisi, että sullahan on kaikki siinä.
Kaikki mitä olet ikinä toivonut.
Periaate vastaan todellisuus, mutta...


Taidan olla aika onnellinen kuitenkin.


lauantai 1. kesäkuuta 2013

Organised flow

Höpisin taannoin Flukson ihanan Marian kanssa luovuudesta. Tilannetta todisti tiuhaan täyttyvät ja tyhjentyvät teekupit, pari nauhuria, sekä kynä ja paperia. Ikkunan takana kohisi kylmän keväinen Helsinki. Muistan, että ajattelin siihen pöydän ääreen istuutuessani, että onpa harmi, että näin ihanassa kaupungissa pitää aina vaan olla niin kylmä. Tästä syntyi artikkeli nimeltä Organised flow, joka julkaistiin juuri Flukso.com nettisivustolla.

Kyseessä on sivusto, johon kannattaa tutustua muutenkin, kuin vain minun ajatteluni tähdenlentojen tähden. Pelaanko pahasti omaan pussiini, jos sanon silti, että luovuus-osio on kuitenkin sivuston parasta antia? Eri alojen taiteilijat jakavat ajatuksiaan luovuudesta, työstä, elämästä ja havainnoistaan hyvin intiimisti ja moniulotteisesti.

Creativity

What is creativity and how artistic people think? On these articles you’ll find interviews with inspiring, creative people from different professional backgrounds. 

The aim is to 
1. share a "how to" take on creativity 
2. study creativity as a life choice 
3. find out stuff that makes you happy. 

Kirjoitan artikkelista, koska sen pohjana käytetty tapaaminen teki minuun vaikutuksen. Istuimme monta lyhyttä tuntia ihmettelemässä ja vaihtamassa ajatuksia asioista, jotka ovat luovalla alalla arkipäivää, mutta joille ei, ehkä niiden abstraktiuden tai vaikeasti tavoitettavuuden takia, tule antaneeksi paljoakaan aikaa arjestaan. Tuli mieleen, että olisi kiinnostavaa ottaa osaa johonkin isompaan taiteidenväliseen paneelikeskusteluun yhdistävistä aiheista. Luovuudesta, työtavoista, keskittymisestä, intuitiosta, ideoiden syntymisestä... Mistä vain. Keskustelumme Marian kanssa oli vilpitöntä, avointa, pulppuavaa... ja sitä riitti. En ymmärrä, millä ilveellä siitä melusta ja kohinasta on saatu puristettua näin looginen kokonaisuus. Kerrankin artikkeli, jossa en kuulosta omiinkaan korviin ihan tollolta!

– Thinking?! Do I ever think? I must be really simple, she chuckles.

Lopuksi lempikohtani. Se käsittelee kehollisuutta. Pilaan kieltämättä ihan hyvän ajattelun esittämällä dinosaurusmiestä.

Jatta’s unconscious mind directs thinking through body. She makes remarks of people: how they walk, talk and gesture. She mimics all that. That’s the way to memorize characters. Later she just needs to take the person’s appearance to remember it all.

– My conscious creative process is always in relation with the surrounding world, or actors. When I’m alone, I don’t feel like I’m thinking a lot, but my body does absorb memories. I think with movement. I can happily spend a month without reflecting much and then I see someone walking in a peculiar way and I get an instant urge to make something out of it.

Jatta jumps up and holds her hands like a dinosaur in front of her. She tells about a man she noticed at a railway station, ‘a dinosaur man’.

– I have a whole gallery of characters in my body!

Tähän kaikkeen liittyen suosittelen vilkaisemaan tekstejä Todellisuuden tutkimuskeskuksen toimittamasta teoksesta Ei-ymmärtämisen eteisessä. Tuntuu, että liittyisi jotenkin tähän ja sitoisi haivenista kimpun, mutta en paha kyllä keksi mitään napakkaa loppukaneettia. Se siitä. Luovuus on seikkailu suunnaton.

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Working in theatre has a lot in common with unemployment


Omaa koulua, musavideon kuvaukset, omaa koulua, (Pinkki Irokeesi) treenit, salille, seminaarityön kirjoittamista, omaa koulua, uimaan, omaa koulua, Metron haastattelu, treenit, uimaan, tutkimusseminaari, workshop, treenit, palaveri valosuunnittelijan kanssa, seminaarityön kirjoittamista, syksyn proggiksen aikataulusuunnitelma, workshop, salille,  palaveri naamionrakentajan kanssa, opetusharjoittelun tuntiseurantaa, teatterin jäsenkokous, seminaarityön kirjoittamista, peruskoulusijaisuus, uimaan, treenit, tuotantopalaveri Pinkki Irokeesistä, treenit, palaveri, treenit, opponointi, VAPAAPÄIVÄ, seminaarityön kirjoittamista, (tässä kohtaa sairastun), seminaarityön kirjoittamista, treenit, seminaarityön esittely...

Siinä kuluneen parin viikon aikataluni. Tästä tietysti puuttuu henkilökohtaisen elämän velvoitteet, iltasadut ja muut. Pari seuraavaa viikkoa jatkuu samaa tahtia. Että working in theatre has a lot in common with unemployment. Indeed. Jos mun liksa tulisi työtuntien mukaan, olisin tämän kevään.., syksyn jälkeen rikas nainen.



Niin, ja se Pinkki Irokeesi on mun ohjaama koululaisproggis, oppilaiden itse käsikirjoittama musikaali. Sitä esitetään Kanneltalolla 6&7.5.2013, molempina päivinä kaksi esitystä, klo 13.30 ja 18, kesto noin tunnin. Liput 10€ Lippupalvelusta tai ovelta. 

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Eräs versio historiallisesta kohtaamisesta


"Minä en kanna vastuuta, kannan vain ristini." 


Saatana saapuu Moskovaan 2011. 
Ohjaus Jatta Stepanoff Harakkamäki
Jesua Ha-Notsri / Mestari: Petteri Takkinen
Pilatus / Ivan Bezdomnyi: Ilja Mäkelä